Tiedättehän nämä blogistanian uskomattomat leipurit? Vain muutamia mainitakseni... Hellapoliisi. Vilijaana. Ullan unelma. Käyn aina välillä kurkkimassa, mitä arvon ladyt ovat kehitelleet ja yritän sitten soveltaa ohjeita omaan käyttööni, vaihtelevalla menestyksellä. No tänäänpä bongasin joistain blogeista (muistinmenetys iski) taas leivontavinkkejä. Iskin silmäni rahkapiirakkaan ja charlottaan. Ostin kaupasta tukun aineksia. Siivousurakan jälkeen kävin leipomaan. Ensin kääretorttulevy uuniin. Se olikin se helpoin osuus. (Vaikka teinkin elämäni ensimmäisen kääretortun vasta tällä viikolla.) Kun kääretorttulevy sitten jäähtyi, niin tein sen rahkapiirakan uuniin. Ainesmäärät eivät tuntuneet ollenkaan järkeviltä, joten otin vapauden muokata niitä. Ei siihen vuokaan olisi millään 1000g rahkaa edes mahtunut ja muutekin kilo rahkaa kuulostaa aika karmivalta. Pohjavärkit pohjalle ja rahkasysteemi päälle. Sitten uuniin. Ei aavistustakaan, onko se rahkapiirakka nyt kypsää, herkullista tai edes syötävää. Selvitämme asiaa huomenna yhteisvoimin...

Sitten se charlotta. Täytin kääretorttulevyn. Täytettä oli ihan liikaa ohjeen mukaan ja se pursuili ilkeästi ulos levyn sisältä. Toisin sanoen, sotkin minkä ehdin. Mätkäisin hökötyksen jääkaappiin oleentumaan. Myöhemmin sitten sekoittelin ihmetäytettä ison vadillisen, vuorasin syvän kulhon kelmulla ja asettelin kääretorttupalat "sievästi" kippoa reunustamaan. Sitten täytteet päälle (sitä oli ihan liikaa) ja pari kääretorttupalaa vielä pohjaksi. Nyt se kummallinen charlotta kököttää jääkaapissa huomiseen. Juhannuksen kunniaksi näitä leivoskelin ja huomenna tosiaan maistellaan sukulaisporukalla...

Jos onnistun, otan kuvia sörsseleistäni ennenkuin ne syödään. Tikahdutte kyllä nauruun, kun näette tekeleeni... Minä kun niin itsevarmana ajattelin, että "jos nuokin osaa, niin osaan minäkin". Mutta viisainta jättää hienot leipomukset niille, jotka oikeesti osaa ja tyytyä itse semmoisiin, mihin on kykyjä. Kuivakakkuja olen hyvä tekemään, samoin muffinsseja. Joskus onnistun jossain muussakin, kuten siinä elämäni ekassa kääretortussa. Mutta nää tämmöiset charlotat... Sallikaa mun nauraa!