On se sitten hassua, kuinka helposti sitä unohtaa toisten tekemän työn tärkeyden. Tosiasiahan kuitenkin on, että tässä hyvinvointivaltiossa mikään homma ei toimisi, jos ns. pienipalkkaiset "huonot" työt jätettäisiin tekemättä. On valitettavaa kuinka vähän arvostetaan siivoojia, talonmiehiä, lastenhoitajia, jätehuollon ammattilaisia, keittäjiä, jne. Helposti erilaiset toimihenkilöt ja ylemmän tason virkamiehet ajattelevat, että heidän oma työnsä olisi jotenkin tärkeämpää ja parempaa. Mielestäni kaikki työ on yhtä tärkeää. Tapasin kerran talonmiehen, joka valitteli sitä, että hän on vain talonmies ja hänen vaimonsa on vain siivooja. Minä sanoin hänelle, että minusta on upeaa, että hän on talonmies. Jos ei olisi talonmiestä, niin kuka korjaisi liesituulettimeni tai säätäisi pattereitani? Kuka torjuisi kummalliset tuholaiset ja paikantaisi oudon tuoksun kuivuneeseen viemäriin? En minä itse ainakaan: ei siksi, että se olisi alempiarvoista työtä, vaan siksi, että en todellakaan osaisi. Tarvitsen siihen ammattilaisen apua. Ja olisihan se kamalaa istua vaikkapa terveyskeskuksen vastaanotolla, jos niitä tiloja ei koskaan siivottaisi. Ajatuskin puistattaa. Itse olen harjoittelijana ja sijaisena saanut tehdä yhtä sun toista työtä ja katson, että se on suuri rikkaus. Olen oppinut paljon eri töistä ja siitä, kuinka hienosti Suomessa hommat hoidetaan. Olen myös onnekseni tavannut työhönsä tyytyväisiä työntekijöitä ja ihmisiä, jotka osaavat arvostaa muutakin kuin pulleaa lompakkoa ja suuria oppiarvoja.