Heräsin yöllä kamalaan janoon. Hipsin keittiöön hakemaan vesilasillista. Hanasta tuli ensin vain lämmintä vettä, joten annoin veden valua hetken, että saisin raikkaampaa janojuomaa. Juuri, kun vesi oli mielestäni sopivaa, tunsin oikean jalkani olevan ihan märkä. Mitä, mitä merkillistä? Join veden ja pistin liesituulettimen valon päälle. Tajusin, että lattialla ihan lainehti vettä. Ensin ajattelin unisilla aivoillani, että kaadoin vahingossa mukista vettä lattialle. Seuraavaksi säikähdin, että putket vuotaa. Lopuksi tajusin, mistä on kyse. Mies oli illalla syönyt ja jättänyt semmoisen ison, muovikulhon ylösalaisin tiskialtaaseen. Kun minä sitten avasin hanan, niin vesi kimposikin muovikulhon laakeasta pohjasta tiskialtaan reunojen yli ja tulvi lattialle. Matto oli märkä, lattia oli märkä ja minun pyjamannuttuni oli märkä. Hain pyyhkeen ja kuivasin lattian. Vaihdoin kuivan pyjamannutun. Ja puhisin itsekseni, kuinka jollakulla voi leikata niin nerokkaasti, että jättää kipon ylösalaisin altaan pohjalle. Jos se kippo olisi ollut oikeinpäin, niin se olisi vain täyttynyt vedellä ja loppu vesi olisi valunut ylitse altaaseen. Mutta kun ei, niin ei.