Voi hilpeys sentään....miksi aina vaan sataa?! Mä haluaisin ulos ulkoilemaan ja haukkamaan happea. Mutta ei. Siellä sataa aina vaan ja kaiken aikaa ja joka päivä ja koko ajan. Uuuuuh. Vaikka kai se on vain selityksen makua, ettei voi mennä pihalle, kun meikältä löytyy kuitenkin kumpparit ja sadetakki ja jopa sadehousut. Jotta enhän mä edes kastuisi. Mutta silti. En saa lähdettyä tuonne märkyyteen.

Onneksi sadesäällä voi juoda teetä ja tavata ystäviä. Tänään, pitkästä aikaa, kävinkin toisella paikkakunnalla moikkaamassa hyvää ystävääni (joka oli myös yksi kolmesta kaasostani). Sen jälkeen piipahdin kotikotona. Ja lopulta päädyin vielä tällä kotipaikkakunnallani naapuriin teelle. Siis olin vain viemässä myöhästynyttä synttärikorttia pikaiseen, mutta niin vain piti juoda kaksi kuppia teetä. Siinä vaiheessa mahassa jo lainehti, sillä ne olivat päivän ties kuinka monennet teekupposet... Hauskaa oli silti joka osoitteessa ja kivoja keskusteluja!

Nyt tarttee kömbiä sänkyyn, sillä aamulla ajattelin mennä tervehtimään neuvolan tätiä. Onneksi sentään jonnekin pääsee ilman ajanvaraustakin, jos vain jaksaa olla aikaisin liikenteessä!