Kiitos kaikille onnentoivotuksista! Kyllä se olo onkin onnellinen. Tätä oli odotettu..!

Eilen palasin "rouvaloman" jälkeen töihin. Siellä tietysti kaikki ihailivat sormusta, onnittelivat ja kyselivät tuoreimpia fiiliksiä. Saimme pienen muistamisenkin työpaikaltani.

Hassua silti... Tuntuu jotenkin kuin kaikki olisi muuttunut. Tunnen itseni erilaiseksi ihmisenä. Ja sitten, kun menen töihin, kaikki onkin ennallaan. Tuli jotenkin turhautunut ja ehkä hieman pettynytkin olo. "Tätäkö tämä olikin?" Ehkä se on vain sitä, kun arki törmää ensimmäisen kerran vastaan.

Kävin poliisilaitoksella kyselemässä passin ja ajokortin perään. Saan käydä hakemassa kyseiset tarvikkeet tämän kuun lopulla. Saa sitten luvan kanssa alkaa käyttää enemmänkin tuota uutta sukunimeä. Toistaiseksi pakko melkein allekirjoittaa viralliset paperit tyttönimellä, koska muulle nimelle ei vielä ole henkkareita. Passin kanssa oli kyllä silleen mahtava säkä, että mun 10v passi olis joka tapauksessa mennyt nyt just vanhaksi, joten ei harmita tipan tippaa, että nimenkin takia passi pitää uusia. Pääsee sit ens kuussa honeymoonille..! ;)

Täytynee tästä hipsutella ehtoovuoroon töihin...