Tulipa taas tänään mieleen taivastella, miten pieni ihminen käyttäytyy täysin uusien, tuntemattomien ihmisten seurassa.
Mulla tuntuu olevan kolmenlaista käyttäytymistä, kun kohtaan uuden
ihmismassan. (Ja kyse on siis tosiaan ihmisryhmästä, ei yhdestä uudesta
yksittäisestä ihmisestä.) Eka vaihtoehto on semmoinen, että olen
suunnilleen oma itseni, reipas ja iloinen. Tervehdin väkeä ja esittelen
itseni. Menen mukaan porukan puuhiin missä osaan ja jos en osaa, niin
kysyn muilta, mitä tehdä ja kuinka osallistua. Lähtiessä jää aika
luonteva fiilis päälle ja tuumaan, että vois vaikka toistekin lähteä
porukkaan mukaan.
Toinen vaihtoehto on se, että mua jännittää kauheesti, mutta yritän
vetää rohkeaa roolia. Tervehdin tekoreippaasti ihmisiä ja yritän
huseerata porukan mukana siinä missä voin ja osaan. Menee lähinnä
säätämisen ja säheltämisen puolelle. Lähtiessä on sekava fiilis -
toisaalta oli kivaa ja sain paljon aikaiseksi, mutta toisaalta jäi tosi
teennäinen maku suuhun ja ihmisille täysin väärä kuva minusta.
Kolmas vaihtoehto on sitten se, että olen täysin lukossa. Tunnen itseni
kömpelöksi ja onnettomaksi nahjukseksi, jolla ei ole mitään sanottavaa,
eikä mitään tekemistä kyseisessä sakissa. Tervehdin, jos joku tervehtii
ensin minua. Hääräilen itsekseni jotain porukan liepeillä. Yritän olla
avuksi, mutta kuvittelen vain sekaavani kaiken. Jos joku pyytää
tekemään jotain, teen tosi mielelläni ja ehkä reipastunkin vähän.
Samaten vastaan, jos joku alkaa puhua minulle tai kysyy jotain ja
saatan jatkaakin juttua. Lähtiessä mietin, huomasiko kukaan minua ja
jos huomasi, niin olinkohan vain tiellä.
Sitten se askarruttavin asia... Mulla ei ole aavistustakaan, milloin ja
miksi mikäkin käyttäytymisvaihtoehto tulee voimaan. Olen yrittänyt
tarkkailla itseäni erityylisissä porukoissa, mutta minulle on täysin
käsittämätöntä, miksi toimin yhdellä kertaa yhdellä lailla ja toisella
kertaa toisella lailla. Porukoiden ikä, kokoontumistarkoitus,
pukeutuminen, ulkoinen olemus, yms. eivät tunnu vaikuttavan mitenkään
tietyn kaavan mukaan. Ärsyttävää kerrassaan.
lauantai, 22. huhtikuu 2006
Kommentit