Salamander on melkein parantunut flunssastaan. Se on hyvä se! Enää aamuisin on pää vähän pöllämystynyt ja kurkku käheä. Pari kertaa aamussa pitää nenuakin niistää tyhjäksi. Mutta päiväsaikaan oireet on oikeastaan jo nollassa. Valitettavasti onnistuin kuitenkin tartuttamaan mieheeni tämän samaisen flunssan ja nyt tuo onneton potee kurkkukipua ja päänsärkyä sekä niistää minkä kerkiää. Meni kuitenkin ainakin aamusta töihin. Saa nähdä, pysyykö siellä koko päivää vai tuleeko niin surkia olo, että pitää tulla kotia peiton alle tuhistelemaan...

Viikonloppu oli miellyttävä. Kävimme tervehtimässä vanhempiani ja sattumalta paikalla olivat myös kaikki sisarukseni. Siinähän sitä sitten haasteltiin, jotta mitä itse kullekin kuuluu. Illalla taloon pistäytyi vielä eräs ystävämme äitinsä kanssa. Sunnuntaina kävimme tapaamassa toisella paikkakunnalla ystäväistäni, joka on juuri muuttanut uuteen asuntoon. Veimme noin niinkuin tupaantuliaislahjaksi punaisen kulhon ja SPR:n pelastuskoira Reddien. Kun olimme vähän aikaa jutustelleet tee/kahvikupposen äärellä, paikalle sattui vielä yks mun työkaveri. Melkomoisen mukava yllätys! Harvoin nimittäin näemme töiden ulkopuolella toisiamme.

Tämän viikon meillä asuu mieheni siskontytär, joka sai työelämääntutustumispaikan täältä päin. Mielenkiintoista vaihtelua, ihan totta. Harvemmin meillä noita yövieraita kuitenkaan käy. Toivottavasti nuori neiti viihtyy harjoittelussaan! Itsekin aloin lämmöllä muistella aikoja, jolloin minä olin tet-jaksolla. Taisinpa aikanaan käydä tutustumassa päiväkotiin ja ala-asteeseen...