Salamander on melkein parantunut flunssastaan. Se on hyvä se! Enää
aamuisin on pää vähän pöllämystynyt ja kurkku käheä. Pari kertaa
aamussa pitää nenuakin niistää tyhjäksi. Mutta päiväsaikaan oireet on
oikeastaan jo nollassa. Valitettavasti onnistuin kuitenkin tartuttamaan
mieheeni tämän samaisen flunssan ja nyt tuo onneton potee kurkkukipua
ja päänsärkyä sekä niistää minkä kerkiää. Meni kuitenkin ainakin
aamusta töihin. Saa nähdä, pysyykö siellä koko päivää vai tuleeko niin
surkia olo, että pitää tulla kotia peiton alle tuhistelemaan...
Viikonloppu oli miellyttävä. Kävimme tervehtimässä vanhempiani ja
sattumalta paikalla olivat myös kaikki sisarukseni. Siinähän sitä
sitten haasteltiin, jotta mitä itse kullekin kuuluu. Illalla taloon
pistäytyi vielä eräs ystävämme äitinsä kanssa. Sunnuntaina kävimme
tapaamassa toisella paikkakunnalla ystäväistäni, joka on juuri
muuttanut uuteen asuntoon. Veimme noin niinkuin tupaantuliaislahjaksi
punaisen kulhon ja SPR:n pelastuskoira Reddien.
Kun olimme vähän aikaa jutustelleet tee/kahvikupposen äärellä, paikalle
sattui vielä yks mun työkaveri. Melkomoisen mukava yllätys! Harvoin
nimittäin näemme töiden ulkopuolella toisiamme.
Tämän viikon meillä asuu mieheni siskontytär, joka sai
työelämääntutustumispaikan täältä päin. Mielenkiintoista vaihtelua,
ihan totta. Harvemmin meillä noita yövieraita kuitenkaan käy.
Toivottavasti nuori neiti viihtyy harjoittelussaan! Itsekin aloin
lämmöllä muistella aikoja, jolloin minä olin tet-jaksolla. Taisinpa
aikanaan käydä tutustumassa päiväkotiin ja ala-asteeseen...
maanantai, 11. syyskuu 2006
Kommentit