Huomenta vaan! Nukuin taas kuin tukki semmoiset kymmenisen tuntia. Ja heti, kun heräsin, nappasin särkylääkettä massuun. Nyt on sentäs kohtalainen olo, vaikka kylläpä tuo nuppi varmaan antaa itsestään kuulua vielä muutamia päiviä ainakin.

Kyllä vain, Marie, minustakin oli fiksua käydä lääkärissä. Vaikka musta ei olekaan ikinä yhtään kivaa lähteä tohtorille. :( Mä oikeastaan kammoan lääkäreitä. Mutta silloin, kun on oikeesti tosi paha ja kipeä olo, niin parempihan se on mennä kuin jäädä itsekseen kotia huolestumaan. Mieluummin yksi turha käynti kuin se, että yksi tärkeä käynti jää välistä! Eikä tämäkään käynti nyt silleen turha ollut, että tiedän ainakin, mikä mua vaivaa ja että se menee sitten aikanaan itsekseen ohitse.

Kuulin juttua, että tänään olis miehen vanhempien luo tulossa jotain Ameriikan sukulaisia, joita ei kai oo nähty liki kolmeenkymmeneen vuoteen. En yhtään tiedä, mimmoista sakkia ne on, mutta varmaan aika iäkkäitä. Meidätkin on kutsuttu sinne. Vielä vaan ei tiedä kellonaikaa, mutta anoppi lupas miehelle töihin soitella, kun jotain kuuluu ja mies sit soittaa mulle. Pitäähän sitä nyt semmoisia ulkomaan eläviä käydä kurkistamassa..!