Huomenta vaan! Nukuin taas kuin tukki semmoiset kymmenisen tuntia. Ja
heti, kun heräsin, nappasin särkylääkettä massuun. Nyt on sentäs
kohtalainen olo, vaikka kylläpä tuo nuppi varmaan antaa itsestään
kuulua vielä muutamia päiviä ainakin.
Kyllä vain, Marie, minustakin oli fiksua käydä lääkärissä. Vaikka musta
ei olekaan ikinä yhtään kivaa lähteä tohtorille. :( Mä oikeastaan
kammoan lääkäreitä. Mutta silloin, kun on oikeesti tosi paha ja kipeä
olo, niin parempihan se on mennä kuin jäädä itsekseen kotia
huolestumaan. Mieluummin yksi turha käynti kuin se, että yksi tärkeä
käynti jää välistä! Eikä tämäkään käynti nyt silleen turha ollut, että
tiedän ainakin, mikä mua vaivaa ja että se menee sitten aikanaan
itsekseen ohitse.
Kuulin juttua, että tänään olis miehen vanhempien luo tulossa jotain
Ameriikan sukulaisia, joita ei kai oo nähty liki kolmeenkymmeneen
vuoteen. En yhtään tiedä, mimmoista sakkia ne on, mutta varmaan aika
iäkkäitä. Meidätkin on kutsuttu sinne. Vielä vaan ei tiedä kellonaikaa,
mutta anoppi lupas miehelle töihin soitella, kun jotain kuuluu ja mies
sit soittaa mulle. Pitäähän sitä nyt semmoisia ulkomaan eläviä käydä
kurkistamassa..!
torstai, 31. elokuu 2006
Kommentit