Hoh, olinpa mennä hämmästyksestä sijoiltani, kun tulin kotiin. Postilaatikossa odotti kirjekuori keskussairaalasta. Avattuani kuoren, löysin reseptin, mutta en minkään valtakunnan saatekirjettä. Tavasin aikani, että mitäköhän lääkettä minulle nyt sitten on lahjoitettu. Lopulta uskoin saavani selville, että resepti määräsi antibiootteja virtsatulehdukseen. Olin ihan monttu auki. Täh? Siitä ihmeellisestä sairaalakeikastani on kaksi ja puoli viikkoa. Testit sanoivat silloin, että olen terve. Minulla ei ole ollut mitään oireita. Soitin sairaalaan ja sain yhden hoitajan kiinni. Hän tarkisti henkilötunnukseni avulla, mitä minusta on kirjoitettu. Laiha tulos: "Lähetetty resepti sitä ja sitä lääkettä virtsatulehduksen hoitoon." Jaa. No, mulla on sitten mitä ilmeisimmin harvinaisen kummallinen virtsatulehdus. Eihän sitä edes huomaa ja kauan se on sitten varmaan ollut kuitenkin - kolme viikkoa ainakin. No, nyt on lääkkeet haettu ja eka syöty. Outoja on tablettien käyttöohjeetkin. Pitää juoda hirmuisesti, että aineet vaihtuu ja sitten ei saa ottaa lääkettä ennen maatamenoa. Kuitenkin lääkkeitä syödään kolme päivässä, joten pitänee ajoittaa ne aamuun, alkuiltapäivään ja alkuiltaan. Kuuri kestää viikon ja sitten lähdenkin jo honeymoonille. Kukaan ei tiedä pitääkö tässä käydä kontrollissa. Ehkä käyn matkan jälkeen vaikka terkkarilta kysymässä. Kaipa tämä kummitustauti tästä sitten lääkkeillä lähtee...