Hilpeä tämä tauti... Tänä aamuna olo tuntui vain pahenevan. Olen menossa illalla uudestaan lääkäriin. Haluan ainakin selvittää, ettei ole poskiontelotulehdusta. Se on vitsaus, joka vaanii minua yllättävän usein. Pään sisällä tuntuu olevan topparoikka työssään rakentamassa junan kiskoja. Ainakin moukarointi on yhtä mahtavaa. Voi tuska ja ahdistus näitä tauteja. Saisivat kyllä kiertää meikäläisen kaukaa! Mrrr.

Söpöily-yllätys kullalle onnistui eilen mitä parhaimmin. Oli kivaa juoda teetä ja kaffia kynttilän valossa ja vähän hempistellä. Ja sit hain vielä keittiöstä piilottamani herkkupiirakan, jota sitten vaniljakastikkeen kanssa nautiskelimme.

Tänään olen huilailun lomassa paketoinut joululahjat. Minä nyt en ole mikään paketointitekniikan guru, mutta sain kuin sainkin lahjat ihan inhimillisen näköisiin pakkauksiin piilotettua. Toivottavasti lahjan sisältö on  vastaanottajalle tärkeämpi kuin ulkonäkö!

Haaveet liihottelevat jouluaatossa. Tekee mieli päästä syömään oman äiteen laittamaa joulukinkkua kaikkine lisäkkeineen. Äiti on loistokokki! Sitten kuunnellaan vaikka joulumusaa ja tutkitaan pakettin sisältöä. Vinhaa kerrassaan! Tulis ny vielä luntakin! Mua niin masentaa vesisateiset joulut...