Pulmalelut ovat raivostuttavan ihania. Vanhemmillani on tapana ostella silloin tällöin (esim. jouluksi) uusia pulmaleluja itselleen tai veljilleni. Myös veljet hankkivat toisinaan uusia pulmia ratkottaviksi. Mieheni on myös innostunut niitä pulmia pähkäilemään ja onkin vähän turhankin taitava siinä hommassa. Minä olen ihmetellyt yhtä naruhässäkkää meidän hyllyssä jo pitkään, mutten ole jaksanut sitä juuri yrittää avata. Tällä viikolla puhuin veljen kanssa puhelimessa ja näpräilin samalla aikani kuluksi pulmalelua toisella kädellä. Vahingossa se naru nytkähti eteenpäin. Tänään sitten katselin naruhässäkkää enempi, taaskin tosin muun puuhan ohessa. Lopulta päätin, että kyllä sen narun on ulos tultava ja keskityin naruhässäkkään täysillä. Pienen tuskailun ja marmatuksen jälkeen naru oli miltei irti. Ja kun vielä vähän aikaa puhkuin ja puhisin, niin sieltähän se luiskahti ulos. Tiedän jopa suunnilleen, kuinka se tapahtui - voisin osata tehdä saman uudestaankin. Ärsyttävää oli, mutta ah, niin hauskaa! ;)