maanantai, 26. helmikuu 2007
Hermostuttavia salaisuuksia
Jos ystäväni uskovat minulle salaisuuksia, pidän ne kyllä. Mutta kun on
kyse omista salaisuuksistani, niin en millään malttaisi olla hiljaa.
Omat salaisuudet hermostuttavat minua. Parasta aikaa pääni on
suorastaan täynnä omia salaisuuksia, jotka minun tekisi mieli kailottaa
heti kaikille, mutta en voi. Ärsyttävää. Olen kuin tulisilla hiilillä.
Aina, kun tapaan jokun kaverin tai puhun jonkun kanssa puhelimessa,
olen jo lipsauttamassa salaisuuden kielen päältä. Viime hetkellä
vaikenen ja vaihdan puheenaihetta, mutta sitten jää semmoinen himpuran
olo, että voi kauhia kun tekis mieli kertoa. Mies on nyt viime aikoina
tuskaillut ihan samaa. Meillä on nimittäin häiden suhteen joitain
yhteisiä salaisuuksia, joita ei haluta kertoa muille ennakkoon.
Toisaalta molempien tekis mieli hehkuttaa kaikkea, mikä liittyy häihin.
Mies repii hiuksiaan töissä, kun hänen niin tekisi mieli kertoa ja minä
teen samaa omalla työmaallani. Muitakin salaisuuksia on, osa yhteisiä
ja osa vain toisen omia. Kunpa tietyt päivämäärät joutuisivat
nopeammin, sillä kyseisten päivämäärien jälkeen salaisuudet voi sitten
kertoa tuosta vain. Lukijoille voin kuitenkin vakuuttaa, että
vauvasalaisuuksista ei ole kysymys. Vauvat tulevat sitten myöhemmin.
Kommentit