Hyvää seuraa, shoppailua, lounas ravintolassa ja teatteria. Tätä kaikkea on minun päiväni pitänyt sisällään.

Aamulla herättiin ihan herätyskellon pirinään. Siitä suihkuun ja aamiaiselle. Kun aamiainen sitten oli nautittu, suuntasimme rengasliikkeeseen ostamaan uudet nastarenkaat. Rengasliikkeissä (samoin kuin autokorjaamoissa) on aina oma maailmansa: vähäpuheisia miehiä, likaa, pipo tai lippalakki takaraivolle tönäistynä, tupakansavua ja omituisia kommentteja. Viivyimmekin hyvän tovin, sillä meitä ennen oli kaksi asiakasta. Oli ihanaa päästä viimein ulkoilmaan hengittämään syvään ja sitten vain auto alle ja menoksi. Nyt on kuitenkin turvallista ajella - kyllä ne ammattimiehet osaavat!

Ajelimme siis toiseen kaupunkiin, jossa tapasimme äitini. Menimme kolmisin shoppaamaan. Kaikille löytyi matkan varrelta uusi talvitakki. Kengät äiti oli ehtinyt ostaa ennen kuin pääsimme perille. Kauppojen kiertelyn jälkeen oli kova nälkä, joten suunnistimme lounastamaan ravintolaan. Herkullista ruokaa oli ja ihanan tunnelmallinen ravintola. Palvelu oli myös erinomaista, jätimme tippiäkin. Jälkiruoka maistui myöskin, kun ei kerta ollut mihinkään mitään kiirettä. Ruuan jälkeen kiertelimme vielä vähän ja sitten menimme äidin työkaverin luokse. Hän oli nimittäin tulossa kanssamme teatteriin. Meille esiteltiin vähän taloa ja sitten juttelimme tovin. Teatterilla olimme ajoissa ja varasimme väliajalle pöydän tarjoiluineen päivineen. Itse näytelmä oli mukiinmenevä. Ei mikään elämää suurempi kokemus, mutta ei missään nimessä huonokaan. Muutaman kerran sai hihitellä aika tavalla ja kerran ihan repesin nauramaan, kun kaiken vakavuuden keskellä tuli joku yllättävän sekopäinen käänne. Äidillä ja hänen työkaverillaan tuntui olevan tosi hauskaa. Miehen arvio oli samansuuntainen kuin omani.

Lumituiskussa eli "hyperavaruudessa" ajelimme kotia. Oli mukavaa, kun tiesi, että on uudet nastat alla. Hyvin päästiinkin perille. Tässä juotiin kupponen kuumaa ja kohta on tarkoitus mennä tuutimaan. Kauniita unia siis kaikille ja hyvää yötä.