Muistuipa taasen mieleen tuo kirjanen, joka nurkissa pölyttyy. Kyseessä on siis "Villejä rubiineja, väärinkuultuja laulunsanoja". Muistaakseni kyseiselle kirjaselle on jatkoteoskin, jossa on lisää omituisia kuulemia. Välillä sitä vaan miettii, että voiko noita laulunsanoja oikeasti kuulla noinkin väärin. Toisaalta taas tunnustan itsekin kuulleeni biisien sanoja ihan päin prinkkalaa ja olen elänyt harhaluuloissani ties kuinka pitkään ennenkuin joku tai jokin on oikaissut käsitykseni.