Nykyajan naapurustoelämä on niin merkillistä. Uusi naapuri muuttaa
uudelle paikkakunnalle. Hän näkee pihassa ihmisiä ja tervehtii. Ihmiset
pääasiassa mulkoilevat takaisin, jotta mikähän tyyppi tohonkin asuntoon
nyt muuttaa. Joku uskaltautuu nyökkäämään. Sen jälkeen näitä uusia
naapureita ei näe koskaan. Mahtaa olla kova ajoittaminen, ettei kukaan
vaan osu samaan aikaan rappukäytävään/pihapiiriin, kun uusi naapuri on
viemässä roskia, lähtemässä ulos tai vaikka hakemassa postia. Jos
semmoinen traaginen vahinko käy, että tullaan vastakkain, niin heitä on
turha toivoa kuulevansa. Ihan omituista. Olenko vain törmännyt
onnettomiin naapureihin vai missä on vika?
Mä olen niin tottunut tervehtimään saman rapun/pihapiirin ihmisiä ja
ehkä samalla kysäisemään kuulumisia. Musta olis hauska tutustua uusiin
naapureihin, ainakin pikkuisen. Jos joku vaikka tarttis joskus apua,
niin kyllä mä voisin auttaa tai jos joku haluais vain vaihtaa päivän
kuulumisia, niin sekin kävis. Musta on niin kummallista, kun en koskaan
tapaa naapureitani millään paikkakunnalla - en kaupungissa, enkä edes
täällä maalla. Tuttavia täytyy oikein lähteä erikseen etsimään, eikä
niitä meinaa silti löytää. Harrastuksissa voi törmätä joihinkin
ihmisiin, mutta enpä ole kertaakaan saanut harrastuksista uusia
ystäviä. Mutta missä niihin uusiin ihmisiin sit tutustuu? Olen
yrittänyt kyläjuhlia ja muita tapahtumiakin. Turhaan. Jostain syystä mä
en löydä uudelta paikkakunnalta koskaan ketään uutta ystävää tai edes
tuttavaa. Se on omituista. En mielestäni tyrkytä seuraani liikaa, mutta
en myöskään vetäydy nurkkaan möllöttämään loppuelämäkseni. Vanhoja
tuttuja ja ystäviä piisaa - se on toki mukavaa, mutta uusiinkin
ihmisiin olis kiva tutustua. Mikseihän enää ole semmoista kulttuuria
olemassakaan, että uusiin naapureihin vois tutustua ja niiden luona
vaikka joskus ohimennen piipahtaa? Nykyäänhän pitää ystävienkin
kalenterista varata suunnilleen viikkoa ennen aika, että onnistuuko
tapaaminen vai ei. Mun olis varmaan pitänyt syntyä eri vuosikymmenelle
tai vaikka vuosisadalle...
Kovasti olis mukavaa lähteä vaikka käppäilemään tai kupposelle kuumaa,
jos täältäkin maaseudun erämaasta jonkun uuden tuttavuuden löytäis,
mutta koska se taitaa jäädä haaveeksi, niin pitäydyn sit vanhojen
ystävien seurassa.
torstai, 24. elokuu 2006
Kommentit