Nykyajan naapurustoelämä on niin merkillistä. Uusi naapuri muuttaa uudelle paikkakunnalle. Hän näkee pihassa ihmisiä ja tervehtii. Ihmiset pääasiassa mulkoilevat takaisin, jotta mikähän tyyppi tohonkin asuntoon nyt muuttaa. Joku uskaltautuu nyökkäämään. Sen jälkeen näitä uusia naapureita ei näe koskaan. Mahtaa olla kova ajoittaminen, ettei kukaan vaan osu samaan aikaan rappukäytävään/pihapiiriin, kun uusi naapuri on viemässä roskia, lähtemässä ulos tai vaikka hakemassa postia. Jos semmoinen traaginen vahinko käy, että tullaan vastakkain, niin heitä on turha toivoa kuulevansa. Ihan omituista. Olenko vain törmännyt onnettomiin naapureihin vai missä on vika?

Mä olen niin tottunut tervehtimään saman rapun/pihapiirin ihmisiä ja ehkä samalla kysäisemään kuulumisia. Musta olis hauska tutustua uusiin naapureihin, ainakin pikkuisen. Jos joku vaikka tarttis joskus apua, niin kyllä mä voisin auttaa tai jos joku haluais vain vaihtaa päivän kuulumisia, niin sekin kävis. Musta on niin kummallista, kun en koskaan tapaa naapureitani millään paikkakunnalla - en kaupungissa, enkä edes täällä maalla. Tuttavia täytyy oikein lähteä erikseen etsimään, eikä niitä meinaa silti löytää. Harrastuksissa voi törmätä joihinkin ihmisiin, mutta enpä ole kertaakaan saanut harrastuksista uusia ystäviä. Mutta missä niihin uusiin ihmisiin sit tutustuu? Olen yrittänyt kyläjuhlia ja muita tapahtumiakin. Turhaan. Jostain syystä mä en löydä uudelta paikkakunnalta koskaan ketään uutta ystävää tai edes tuttavaa. Se on omituista. En mielestäni tyrkytä seuraani liikaa, mutta en myöskään vetäydy nurkkaan möllöttämään loppuelämäkseni. Vanhoja tuttuja ja ystäviä piisaa - se on toki mukavaa, mutta uusiinkin ihmisiin olis kiva tutustua. Mikseihän enää ole semmoista kulttuuria olemassakaan, että uusiin naapureihin vois tutustua ja niiden luona vaikka joskus ohimennen piipahtaa? Nykyäänhän pitää ystävienkin kalenterista varata suunnilleen viikkoa ennen aika, että onnistuuko tapaaminen vai ei. Mun olis varmaan pitänyt syntyä eri vuosikymmenelle tai vaikka vuosisadalle...

Kovasti olis mukavaa lähteä vaikka käppäilemään tai kupposelle kuumaa, jos täältäkin maaseudun erämaasta jonkun uuden tuttavuuden löytäis, mutta koska se taitaa jäädä haaveeksi, niin pitäydyn sit vanhojen ystävien seurassa.