Ihanan hiljainen aamu! Ihanaa olla itsekseen, omien ajatusten kanssa.
Vain tietokoneet hurisee ja kello raksuttaa. Muita ääniä ei kuulu.
Toisinaan on ihan taivaallista lepuuttaa korviaan, sillä arjessa
vastaan tuleva äänimaailma on melkoinen.
Salamander näyttää saaneen myös uusia ystäviä. Kiitos ystikirjamerkinnöistä! (Hymyilee itsekseen.)
On hieman harmillista, kun tuntuu nykyään aika loppuvan ihan kesken.
Aamuisin varsinkin olisi niin paljon tehtävää ennen töihin menoa, mutta
kun kaikkea ei millään ehdi, enkä oikein osaa päättää, mitä olisi
tärkeintä tehdä ensiksi. Siis kun ne tekemiset eivät välttämättä ole
mitenkään pakollisia tai kiireellisiä, mutta kuitenkin ne olisi kiva
saada jossain välissä hoidettua. Ja osa puuhista olis kyllä mukavia,
kun tosiaan vain aika piisais.
Jutustelin eilen puhelimessa parinkin sukulaisen kanssa. Toinen soitti
minulle ja toiselle minä soitin. Tästä ensin mainitusta en ole tosiaan
hetkeen kuullutkaan, joten oli mukavaa rupatella ja kuulla, että
hänellä menee oikein mukavasti. Eipä ollut toisellakaan sukulaisella
pahemmin mitään valittamista. Erääseen pieneen operaatioon hän on tosin
ollut jonossa kohta vuoden, joten nämä Suomen hienot hoitotakuut eivät
näytä kaikkialla oikein toimivan. Onneksi kunto on kuitenkin hyvä, eikä
mitään hätää ole. Tuumaili soittelevansa kohta itse asian tiimoilta
jonnekin ja kysyvänsä, jotta onko hänet jo ihan unohdettu.
tiistai, 19. syyskuu 2006
Kommentit