Ihanan hiljainen aamu! Ihanaa olla itsekseen, omien ajatusten kanssa. Vain tietokoneet hurisee ja kello raksuttaa. Muita ääniä ei kuulu. Toisinaan on ihan taivaallista lepuuttaa korviaan, sillä arjessa vastaan tuleva äänimaailma on melkoinen.

Salamander näyttää saaneen myös uusia ystäviä. Kiitos ystikirjamerkinnöistä! (Hymyilee itsekseen.)

On hieman harmillista, kun tuntuu nykyään aika loppuvan ihan kesken. Aamuisin varsinkin olisi niin paljon tehtävää ennen töihin menoa, mutta kun kaikkea ei millään ehdi, enkä oikein osaa päättää, mitä olisi tärkeintä tehdä ensiksi. Siis kun ne tekemiset eivät välttämättä ole mitenkään pakollisia tai kiireellisiä, mutta kuitenkin ne olisi kiva saada jossain välissä hoidettua. Ja osa puuhista olis kyllä mukavia, kun tosiaan vain aika piisais.

Jutustelin eilen puhelimessa parinkin sukulaisen kanssa. Toinen soitti minulle ja toiselle minä soitin. Tästä ensin mainitusta en ole tosiaan hetkeen kuullutkaan, joten oli mukavaa rupatella ja kuulla, että hänellä menee oikein mukavasti. Eipä ollut toisellakaan sukulaisella pahemmin mitään valittamista. Erääseen pieneen operaatioon hän on tosin ollut jonossa kohta vuoden, joten nämä Suomen hienot hoitotakuut eivät näytä kaikkialla oikein toimivan. Onneksi kunto on kuitenkin hyvä, eikä mitään hätää ole. Tuumaili soittelevansa kohta itse asian tiimoilta jonnekin ja kysyvänsä, jotta onko hänet jo ihan unohdettu.