Olinpa sitten elämäni ensimmäisessä rock-tapahtumassa. Juu-u, ihan tosi! Ei minua ole koskaan kiinnostaneet Provinssit, Ilosaarirockit, Nummirockit, Ruisrockit tai mitkään muutkaan. Mutta nyt piti sitten käydä kokeilemassa, kun kerran oli ilmaislippu ja hyvää seuraa.

Jono Keskisen pihamaalla oli melkoinen... Ensin se ei vetänyt ollenkaan, mutta järjestysmiehet antoivat uusia ohjeita ja sitten rupesi tapahtumaan. Pääsimme toki sisään ennenkuin Lordi alkoi soittaa. Menimme aika lähelle lavaa. Lordi soitti vajaan tunnin setin. Yllätyksekseni show oli tosi laimea. Siis kyllähän ne pyrotekniikat oli hienoja, mutta muuten jotenkin vaisu esitys. Telkassa Lordi tuntuu paljon jänskemmältä ja eläväisemmältä. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että se oli eka esiintyjä. Yleisö ei ollut vielä lämmennyt ja pyrotekniikka kalpeni ilta-auringon rinnalla. No, joka tapauksessa minä lähinnä haukottelin tylsistymistäni, kun taas ympärillä olevat ihmiset olivat ihan fiiliksessä.

Tauolla esiintyi Keskisen oma bändi Normaali Homma kakkoslavalla. Sitä käytiin kanssa katsomassa. Jotenkin tykkään niitten hassuista lauluista, joten kaverusten esitys sai mieleni vähän iloisemmaksi. Käytiin tutkailemassa festarialueen vessoja, jotka olivat silloin vielä aika siistit ja paperiakin piisasi. Syötiin myös makkaraperunoita kera limukan ja veden.

Seuraavaksi esiintyi Dio. Katselimme sitä lähinnä screeniltä syödessämme ja huilatessamme. Jalat tahtoivat väsyä. Lavan edessä seisoi keski-ikäisen näköistä porukkaa, jotka rokkasivat sydämensä kyllyydestä. Minä katselin benji-hyppyjä ja tutkailin yleisöä.

Sitten tuli pienoinen tauko, jolloin Normaali Homma soitti taas pikkuisen. Kävimme katsomassa poikia ihan lavan edessä - kuten edelliselläkin kerralla.

Lopulta vuoroon tuli Billy Idol. Me päästiin oikeastaan ihan lavan eteen aluksi. Seistiin siinä jonkin aikaa, mutta yleisöä alkoi kummasti vyöryä meidän ja lavan väliin, joten kohta oltiin kauempana. Myöhemmin katseltiinkin esitystä vähän sivummalta, mutta kuitenkin lavan tuntumassa. Billy Idol oli ihan hyvä ja jaksoi kyllä vetää showta.

Billyn esitellessä kokoonpanonsa lopuksi hipisimme jo kohti portteja ja lähdimme kotiin nukkumaan.

Ja mitäkö tunteita tapahtuma herätti:
-En edelleenkään keksinyt syytä tykätä rock-konserteista. Ei mitään välttämätöntä tarvetta mennä toistamiseen. En ainakaan olisi viitsinyt maksaa lipusta pennin hyrrää - ei se niin hauskaa ollut.
-Festarikansa onnistui ärsyttämään minua aivan järjettömästi. Typeriä, typeriä ihmisiä, joilla ei ole käytöstapoja ollenkaan! Tuuppivat kuin mielipuolet, eivätkä yhtään välitä, että siinä voi sattua jotain. Pelkäsin välillä kaverini puolesta, että hän jää aivan jalkoihin. Itsekin koin kivuliaita hetkiä, kun joku tuuppi minua päähän ja toinen paasasi laukullaan kylkeeni. Ikävää, kun ihmiset eivät osaa käyttäytyä. En myöskään pitänyt juopuneiden ihmisten tavasta tulla örisemään meille jotain tai sörkkimään meitä fyysisesti. Paikalla oli myös paljon pieniä lapsia vanhempiensa seurassa, kun ei kerran ollut ikärajaa konserttiin. En kyllä itse veisi lapsiani moiseen paikkaan, en todellakaan.
-Sotkuista touhua. Ei käy kateeksi niitä, jotka joutuvat siivoamaan. Ihmiset kun eivät tietenkään kykene viemään roskiaan roskikseen.
-Järjestysmiehillä riitti töitä. Ei käy kateeksi heidänkään hommaansa.
-Hauskinta oli katsella benji-hyppyjä ja pilakuvapiirtäjän työskentelyä. Heille pisteet viihdyttämisestäni!