Olinpa sitten elämäni ensimmäisessä rock-tapahtumassa. Juu-u, ihan
tosi! Ei minua ole koskaan kiinnostaneet Provinssit, Ilosaarirockit,
Nummirockit, Ruisrockit tai mitkään muutkaan. Mutta nyt piti sitten
käydä kokeilemassa, kun kerran oli ilmaislippu ja hyvää seuraa.
Jono Keskisen pihamaalla oli melkoinen... Ensin se ei vetänyt
ollenkaan, mutta järjestysmiehet antoivat uusia ohjeita ja sitten
rupesi tapahtumaan. Pääsimme toki sisään ennenkuin Lordi alkoi soittaa.
Menimme aika lähelle lavaa. Lordi soitti vajaan tunnin setin.
Yllätyksekseni show oli tosi laimea. Siis kyllähän ne pyrotekniikat oli
hienoja, mutta muuten jotenkin vaisu esitys. Telkassa Lordi tuntuu
paljon jänskemmältä ja eläväisemmältä. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että
se oli eka esiintyjä. Yleisö ei ollut vielä lämmennyt ja pyrotekniikka
kalpeni ilta-auringon rinnalla. No, joka tapauksessa minä lähinnä
haukottelin tylsistymistäni, kun taas ympärillä olevat ihmiset olivat
ihan fiiliksessä.
Tauolla esiintyi Keskisen oma bändi Normaali Homma kakkoslavalla. Sitä
käytiin kanssa katsomassa. Jotenkin tykkään niitten hassuista
lauluista, joten kaverusten esitys sai mieleni vähän iloisemmaksi.
Käytiin tutkailemassa festarialueen vessoja, jotka olivat silloin vielä
aika siistit ja paperiakin piisasi. Syötiin myös makkaraperunoita kera
limukan ja veden.
Seuraavaksi esiintyi Dio. Katselimme sitä lähinnä screeniltä
syödessämme ja huilatessamme. Jalat tahtoivat väsyä. Lavan edessä
seisoi keski-ikäisen näköistä porukkaa, jotka rokkasivat sydämensä
kyllyydestä. Minä katselin benji-hyppyjä ja tutkailin yleisöä.
Sitten tuli pienoinen tauko, jolloin Normaali Homma soitti taas
pikkuisen. Kävimme katsomassa poikia ihan lavan edessä - kuten
edelliselläkin kerralla.
Lopulta vuoroon tuli Billy Idol. Me päästiin oikeastaan ihan lavan
eteen aluksi. Seistiin siinä jonkin aikaa, mutta yleisöä alkoi kummasti
vyöryä meidän ja lavan väliin, joten kohta oltiin kauempana. Myöhemmin
katseltiinkin esitystä vähän sivummalta, mutta kuitenkin lavan
tuntumassa. Billy Idol oli ihan hyvä ja jaksoi kyllä vetää showta.
Billyn esitellessä kokoonpanonsa lopuksi hipisimme jo kohti portteja ja lähdimme kotiin nukkumaan.
Ja mitäkö tunteita tapahtuma herätti:
-En edelleenkään keksinyt syytä tykätä rock-konserteista. Ei mitään
välttämätöntä tarvetta mennä toistamiseen. En ainakaan olisi viitsinyt
maksaa lipusta pennin hyrrää - ei se niin hauskaa ollut.
-Festarikansa onnistui ärsyttämään minua aivan järjettömästi. Typeriä,
typeriä ihmisiä, joilla ei ole käytöstapoja ollenkaan! Tuuppivat kuin
mielipuolet, eivätkä yhtään välitä, että siinä voi sattua jotain.
Pelkäsin välillä kaverini puolesta, että hän jää aivan jalkoihin.
Itsekin koin kivuliaita hetkiä, kun joku tuuppi minua päähän ja toinen
paasasi laukullaan kylkeeni. Ikävää, kun ihmiset eivät osaa käyttäytyä.
En myöskään pitänyt juopuneiden ihmisten tavasta tulla örisemään meille
jotain tai sörkkimään meitä fyysisesti. Paikalla oli myös paljon pieniä
lapsia vanhempiensa seurassa, kun ei kerran ollut ikärajaa konserttiin.
En kyllä itse veisi lapsiani moiseen paikkaan, en todellakaan.
-Sotkuista touhua. Ei käy kateeksi niitä, jotka joutuvat siivoamaan.
Ihmiset kun eivät tietenkään kykene viemään roskiaan roskikseen.
-Järjestysmiehillä riitti töitä. Ei käy kateeksi heidänkään hommaansa.
-Hauskinta oli katsella benji-hyppyjä ja pilakuvapiirtäjän työskentelyä. Heille pisteet viihdyttämisestäni!
sunnuntai, 2. heinäkuu 2006
Kommentit