Tätä hetkeä on odotettu. Ja tämän vuoksi on kärsitty.

Kävin tänään töiden jälkeen kampaajalla ja istuinkin siellä sitten 3,5h. Olen kasvattanut vuoden verran tukkaa häitä varten. Viimeiset puoli vuotta olen näyttänyt ihan metsänpeikolta, kun ei ole yhtään voitu edes tasata tukkaa. Mutta nyt...nyt sitä leikattiin. Ihanaa! Mä sain etutukan, joka on suuri muutos leukaan asti roikkuviin haituviin. Ja mun kamala, ylipitkä niskatukka tasoitettiin kauniisti laskeutuvaksi. Sitten kokeiltiin kampausta, puhuttiin väristä, tehtiin muistiinpanoja, leikittiin omintakaisella "tiaralla" ja "hunnulla". Aikaa meni, mutta tulos on kyllä sen arvoinen! Pidän hääkampauksestani ja pidän tästä tavallisestakin kampauksesta. Kotona oli pakko mennä suihkuun, kun mies valitti, että tökötit tukassa haisee hirveeltä. No, niin ne haisikin. Mä en nimittäin muutoin käytä mitään tököttejä tukassa. Ja sitten piti selvitellä hiuksia, kun niitä oli tupeerattu. Voi taivas sitä takkujen määrää! Mutta nyt mä olen sangen söpö omasta mielestäni ja miehenkin mielestä olen nyt suloinen, kun hiukset on luonnollisessa olotilassa.

Olen ihan onnesta soikea ja tuijottelen vain peilikuvaani. Kai sitä joskus saa olla turhamainen ja rakastaa peilikuvaansa?! Toivottavasti huomenna kaverit huomaa eron ja maanantaina työkaverit... :)