Tätä hetkeä on odotettu. Ja tämän vuoksi on kärsitty.
Kävin tänään töiden jälkeen kampaajalla ja istuinkin siellä sitten
3,5h. Olen kasvattanut vuoden verran tukkaa häitä varten. Viimeiset
puoli vuotta olen näyttänyt ihan metsänpeikolta, kun ei ole yhtään
voitu edes tasata tukkaa. Mutta nyt...nyt sitä leikattiin. Ihanaa! Mä
sain etutukan, joka on suuri muutos leukaan asti roikkuviin haituviin.
Ja mun kamala, ylipitkä niskatukka tasoitettiin kauniisti
laskeutuvaksi. Sitten kokeiltiin kampausta, puhuttiin väristä, tehtiin
muistiinpanoja, leikittiin omintakaisella "tiaralla" ja "hunnulla".
Aikaa meni, mutta tulos on kyllä sen arvoinen! Pidän hääkampauksestani
ja pidän tästä tavallisestakin kampauksesta. Kotona oli pakko mennä
suihkuun, kun mies valitti, että tökötit tukassa haisee hirveeltä. No,
niin ne haisikin. Mä en nimittäin muutoin käytä mitään tököttejä
tukassa. Ja sitten piti selvitellä hiuksia, kun niitä oli tupeerattu.
Voi taivas sitä takkujen määrää! Mutta nyt mä olen sangen söpö omasta
mielestäni ja miehenkin mielestä olen nyt suloinen, kun hiukset on
luonnollisessa olotilassa.
Olen ihan onnesta soikea ja tuijottelen vain peilikuvaani. Kai sitä
joskus saa olla turhamainen ja rakastaa peilikuvaansa?! Toivottavasti
huomenna kaverit huomaa eron ja maanantaina työkaverit... :)
perjantai, 30. maaliskuu 2007
Kommentit