Uuuh, kyllä ahdistaa. Tää on näitä selittämättömiä ahdistumiskohtauksia, joita aina kerran tsiljoonassa vuodessa iskee päälle. Mä en tosissaan tiedä, mikä on. Ehkä oli surkia työpäivä. Ehkä ilta kumppanin kanssa ei mennyt, kuten olin ajatellut. Ehkä söin jotain sopimatonta. Ehkä huominen ärsyttää jo valmiiksi. Ehkä joku kaveri sanoi jotain ikävää. Ehkä, ehkä...en tiedä. Päivä tosin oli raskas, muttei mielestäni mitenkään kamala. Kullan kanssa löhöttiin soffalla, syötiin popcornia ja katottiin leffaa. Ei siis kovin kamalaa. Silti ahdistaa - kamalasti. Ei tiedä, kuinka päin olisi ja kuinka tässä saisi nukuttua. Aamulla on taas aikainen lähtö ja unta pitäisi saada palloon. Kun vain keksisi miten...