Noin vain hengissä selvisin pääsykokeista. Jännitti kyllä ihan mielettömästi. Kun pääsin ulos luokasta, jossa annoin opetusnäytteen, niin maailma alkoi vilistä mustia pisteitä. Minua huimasi, oksetti, paleli. Oli niin surkea olo, ettei tosikaan. Luokassa oli vielä ihan normaali olo, mutta sitten, kun se jännitys purkaantui, niin johan menin heikoksi. Lounaan syöminen auttoi ja haastatteluun mennessä olin taas kunnossa. Haastattelu tuntui oikein mukavalta. Mutta saa nyt sitten nähdä, kuinka käy... En ole eläissäni tuommoisia opetusnäytteitä antanut, joten en yhtään tiedä, mitä siinä katsotaan ja arvioidaan. Se jääköön kahden arvioijan huoleksi päättää, olinko minä yhtään soveltuvainen opettamaan vaiko en. Eikä noista haastatteluistakaan koskaan voi varmaksi sanoa. Viimeksikin, kun jäi kiva mieli haastattelusta (toinen aika, toinen paikka), niin kävikin ilmi, että haastattelijat eivät olleet tykänneet minusta yhtään ja sain aivan kauhean huonot pisteet. Ei tässä auta kuin odottaa ja pidää sormia ristissä. Niin kovin tuonne haluaisin, mutta jos ei tällä kertaa, niin ensi kerralla ehkä sitten... Odottavan aika vaan on pitkä.

Se vielä lisättäköön, että mukavilta vaikuttivat toiset kokelaat. Jutusteltiin niitä näitä ja pidettiin toisille peukkuja ja tsempattiin. Jäi silleen mukava mieli, että kukaan ei ollut verissäpäin toisia vastaan, vaan porukkahengellä kaikkia tsempattiin ja rohkaistiin. Myös opiskelijatutorit vaikuttivat kivoilta ja kannustavilta. Ilmapiiri siis vaikuttaa hyvältä, jos tuonne tulisi kutsu.