Noin vain hengissä selvisin pääsykokeista. Jännitti kyllä ihan
mielettömästi. Kun pääsin ulos luokasta, jossa annoin opetusnäytteen,
niin maailma alkoi vilistä mustia pisteitä. Minua huimasi, oksetti,
paleli. Oli niin surkea olo, ettei tosikaan. Luokassa oli vielä ihan
normaali olo, mutta sitten, kun se jännitys purkaantui, niin johan
menin heikoksi. Lounaan syöminen auttoi ja haastatteluun mennessä olin
taas kunnossa. Haastattelu tuntui oikein mukavalta. Mutta saa nyt
sitten nähdä, kuinka käy... En ole eläissäni tuommoisia opetusnäytteitä
antanut, joten en yhtään tiedä, mitä siinä katsotaan ja arvioidaan. Se
jääköön kahden arvioijan huoleksi päättää, olinko minä yhtään
soveltuvainen opettamaan vaiko en. Eikä noista haastatteluistakaan
koskaan voi varmaksi sanoa. Viimeksikin, kun jäi kiva mieli
haastattelusta (toinen aika, toinen paikka), niin kävikin ilmi, että
haastattelijat eivät olleet tykänneet minusta yhtään ja sain aivan
kauhean huonot pisteet. Ei tässä auta kuin odottaa ja pidää sormia
ristissä. Niin kovin tuonne haluaisin, mutta jos ei tällä kertaa, niin
ensi kerralla ehkä sitten... Odottavan aika vaan on pitkä.
Se vielä lisättäköön, että mukavilta vaikuttivat toiset kokelaat.
Jutusteltiin niitä näitä ja pidettiin toisille peukkuja ja tsempattiin.
Jäi silleen mukava mieli, että kukaan ei ollut verissäpäin toisia
vastaan, vaan porukkahengellä kaikkia tsempattiin ja rohkaistiin. Myös
opiskelijatutorit vaikuttivat kivoilta ja kannustavilta. Ilmapiiri siis
vaikuttaa hyvältä, jos tuonne tulisi kutsu.
torstai, 9. marraskuu 2006
Kommentit