Ahdistus on kamala tunne. Voimakas ahdistus on vielä pahempi - se ikäänkuin nielee kaiken.

Mikä sitten ahdistaa? Ongelmat. Vaikka tunnun toisinaan itse olevan kävelevä ongelmakimppu, niin tällä kertaa kuitenkin ahdistaa läheisen ihmisen ongelmat. On todella ahdistavaa tietää, että läheinen ja tärkeä ihminen on vaarassa. On se vaara sitten millainen hyvänsä, kovin todellinen se joka tapauksessa on. Ahdistusta pahentaa se, että en voi itse tehdä asialle tässä vaiheessa oikestaan yhtään mitään. Kaikkia ongelmia kun ei ole tarkoitettu minun ratkaistavakseni. Huokaus. Työnteko kärsii ja vapaa-aika menee murehtimisiin. Kamalaa tämmöinen. Toivottavasti ongelmat ratkeavat johonkin suuntaan lähiaikoina!